Muistoja vuodelta 2018, osa 1

Istuin ihan kalenterin ääreen ja rupesin selaamaan mitä kaikkea viime vuonna tapahtuikaan… Ostin vuoden 2017 lopussa oranssin kalenterin, koska päätin, että vuosi 2018 on aurinkoinen ja lämmin, monessa mielessä. Ja sitähän se oli!

Vuosihan alkoi meikämartan 50-v. synttäreistä toipuessa. Oli muuten ihana juhlapäivä 31.12.2017! Kiitollisin mielin olen selannut jo useamman kerran valokuvia juhlapäivästä. Kyllä meitä oli paljon ja toivottavasti viihdyitte. Teitte juhlapäivästäni ikimuistoisen!

Meidän perheen juhlakausi jatkui vielä tammikuussakin, sillä mieheni yritys sai kunniamaininnan Etelä-Savon Yrittäjien vuosigaalassa Pieksämäellä.

Kevättalvi meni mm. rekry-koulutuksessa, kunnallisissa luottamustoimissa, kotona, koulun vanhempainyhdistyksessä toimiessa, pyykkiä pesten ja uunia lämmittäen. Ihan tavallisia asioita tehden ja koko ajan uutta oppien. Ja tietysti martta-askareissa.

Yksi hienoista asioista, joita minulle tapahtui viime vuonna oli päästä osaksi Naisen Ääni-etelä-karjalaisen naisen elämää -näyttelyä. Pääsin todella upeiden naisten joukkoon, kun näyttely kiersi Etelä-Karjalaa. Muutama kuvamuisto tässä.

Huhtikuussa sitten päättyi tehtäväni upean suomalaisen, tänä vuonna 120-vuotta täyttävän marttajärjestön puheenjohtajana. Kiitospuheessani totesinkin, että kun kulkeminen Punkaharjun ja Helsingin välillä oli paikoitellen kovinkin vilkasta ja junan konduktööritkin kävivät vuosien varrella tutuiksi, niin voiko sitä jäädä kaipaamaan junan konnariakin? Kyllä voi, sillä vuosien varrella tuli aina vaihdettua kuulumisia ja haasteltua harrastuksista. Tosin nykyisin moni facebook-kaverini voi huokaista helpotuksesta, kun en enää niin usein junassa istu: kulkee junatkin aikataulussa. Viime vuoden ”huippumyöhästyminen” matkalla Punkaharju-Helsinki oli yli 5 tuntia; veturi-rikko.

Jatkukoon vuoden 2018 muistelu seuraavassa päivityksessä....

Marttamatka Strasbourgiin, päivä 3

Kolmas päivä Strasbourgissa oli lähdön aikaa. Varmasti lähes jokaisella oli selkeä suunnitelma miten viimeisen päivän viettää. Jotkut ehtivät jokiristeilyllekin.

Itselläni oli tavoite kiertää vielä kaikki käymättömät joulutorit sekä muutama käsityöliike.

Ja tulihan sitä tehtyä löytöjäkin: lankaa, nappeja, ne paljon puhutut kuviokaulimet sekä jotain muutakin pikkutuliaista.

Iso laukku, joka oli lähes puolityhjä mennessä, sai mukavasti täytettä ostoksista, joten lisälaajennuskin oli pakko ottaa käyttöön. Porukalla sitten mittailtiin, vieläkö menee lentoyhtiön rajoissa laukun paino (meikämartta oli jo kokeneena eli aina paljon kotiin raahavana matkustajana varustautunut matkalaukku-vaakalla. Ja mahtuihan ne, ihan kepeästi. Jollakin oli laukun paino lisääntynyt vain vaivaiset 5 kiloa. Kyllä martat osaavat olla myös maltillisia matkustajia.

Kotimatka alkoi jo iltapäivällä bussilla Strasbourgista Frankfurtin kentälle. Matka meni mukavasti ja kentällä oltiin hyvissä ajoin.

Lentomatka meni monella käsitöitä tehden. Usealla oli käsissä jo Strasbourgin langat, joten martat eivät aikaile.

Mutta luulisin, että kyllä Tanja on ylitse muiden. Ainakin sukan neulomisessa on vallan mahdoton vauhti. Voisin suositella jo ilmajäähdytteisiä sukkapuikkoja, jotta langat eivät ylikuumene.

Mukava marttamatka sai dramaattisen päätöksen, kun lentokoneen laskeuduttua Helsinki-Vantaan lentokentälle itsekunkin puhelimet alkoivat piippailla läheisten viesteistä. Strasbourgin joulutorilla oli ammuskeltu, ihmisä saanut surmansa sekä useita loukkaantunut. Häiriintyneen henkilön isku Strasbourgin joulutoreille oli jättänyt matkallemme ikävän lopun. Mutta yhdessä päätimme, että emme pelkää ja anna periksi yhteiskuntaa terrorisoiville yksillöille tai järjestöille. Martat matkailee myös tulevaisuudessakin!

Kiitos kaikille matkalla olleille!

Toivotan oikein ihanaa, marttamaista uutta vuotta 2019 tällä Strasbourgin joulutunnelmaisella videolla!