Istuin ihan kalenterin ääreen ja rupesin selaamaan mitä kaikkea viime vuonna tapahtuikaan… Ostin vuoden 2017 lopussa oranssin kalenterin, koska päätin, että vuosi 2018 on aurinkoinen ja lämmin, monessa mielessä. Ja sitähän se oli!
Vuosihan alkoi meikämartan 50-v. synttäreistä toipuessa. Oli muuten ihana juhlapäivä 31.12.2017! Kiitollisin mielin olen selannut jo useamman kerran valokuvia juhlapäivästä. Kyllä meitä oli paljon ja toivottavasti viihdyitte. Teitte juhlapäivästäni ikimuistoisen!
Meidän perheen juhlakausi jatkui vielä tammikuussakin, sillä mieheni yritys sai kunniamaininnan Etelä-Savon Yrittäjien vuosigaalassa Pieksämäellä.
Kevättalvi meni mm. rekry-koulutuksessa, kunnallisissa luottamustoimissa, kotona, koulun vanhempainyhdistyksessä toimiessa, pyykkiä pesten ja uunia lämmittäen. Ihan tavallisia asioita tehden ja koko ajan uutta oppien. Ja tietysti martta-askareissa.
Yksi hienoista asioista, joita minulle tapahtui viime vuonna oli päästä osaksi Naisen Ääni-etelä-karjalaisen naisen elämää -näyttelyä. Pääsin todella upeiden naisten joukkoon, kun näyttely kiersi Etelä-Karjalaa. Muutama kuvamuisto tässä.
Huhtikuussa sitten päättyi tehtäväni upean suomalaisen, tänä vuonna 120-vuotta täyttävän marttajärjestön puheenjohtajana. Kiitospuheessani totesinkin, että kun kulkeminen Punkaharjun ja Helsingin välillä oli paikoitellen kovinkin vilkasta ja junan konduktööritkin kävivät vuosien varrella tutuiksi, niin voiko sitä jäädä kaipaamaan junan konnariakin? Kyllä voi, sillä vuosien varrella tuli aina vaihdettua kuulumisia ja haasteltua harrastuksista. Tosin nykyisin moni facebook-kaverini voi huokaista helpotuksesta, kun en enää niin usein junassa istu: kulkee junatkin aikataulussa. Viime vuoden ”huippumyöhästyminen” matkalla Punkaharju-Helsinki oli yli 5 tuntia; veturi-rikko.
Jatkukoon vuoden 2018 muistelu seuraavassa päivityksessä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!