Mitä sitten syntyy kun opinhaluiset ryhtyvät töihin? Paljon tekemisen iloa, naurua, häkellyttäviä tilanteita, täpäriä tilanteita ja lopuksi onnistumisen iloa. Värjäyspäivämme alkoi puolipilvisessä säässä, auringon aina välistä pilkistäessä pilven takaa. Minulla oli lankojen esikäsittely jäänyt viime tinkaan (siis tein sitä siinä kaiken muun touhun keskellä).
Värien irrottaminen kasveista ja sienistä on lähinnä odottamista, sillä kasveja ja sieniä täytyy keittää joskus jopa useita tunteja; yleisimmin n. tunnin keittoaika riittää. Todellisuudessa ei meistä kukaan istuskellut ja odotellut penkillä. Ja minua piti kiireisenä ne tekemättömät etukäteistyöt.... En ollut ehtinyt tehdä sopivia lankavyyhtejä viipsinpuulla, Viipsinpuu on laite, jolla saan tehtyä kätevästi sopivan kokoisia vyyhtejä. Moni minun ikäiseni muistaa ne loputtomat hetket, jolloin piti pitää äidille lankavyyhtiä ja äiti keri lankaa kädet vauhdissa.... Nyt siis tein kerästä tai isommasta vyyhdistä sopivankokoista.
Samalla kun väriliemi kiehui, aloimme lämmittää lankoja. Lankoja siirreltiin lämpimämpään veteen pikkuhiljaa. Langat voivat olla korkeintaan 20 astetta viileämpiä kuin väriliemi, johon langat lasketaan. Joten veden kanssa puljattiin koko päivä. Tunnelma oli mukavan leppoisa kuin entisajan pyykkieukoilla.
Kun muut värjärit olivat jo menneet aikoja sitten huuhtomaan omia lankoja koteihinsa, värjäämössä vielä kajasti tulenliekki. Ajattelin vielä pari kattilallista kokeilla...