Kevään ääniä
Vietin eilen aamupäivän aurinkoisessa ulkoilmassa mm. jään ääntä kuunnellen. Jos joku on sitä mieltä, että maaseudulla ja luonnossa on talvella ihan kuollutta ja hiljaista, toivon sanojan malttavan pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan ympäröivän luonnon ääniä.
Luonto pitää yleensäkin uskomattoman monipuolista ääntä, mutta keväällä jäiden lähtiessä äänimaailma on melkoinen. Mieleen tulee avaruuselokuvat tai muut tieteisleffat. Jää laulaa, ulisee, ryskää ja rapisee. Kun seisoo laiturilla ja kuuntelee silmät kiinni, voi hetkittäin kokea olevansa jossakin vanhassa puulaivassa; sellainen natina ja rusahtelu ympäröi kuuntelijan. Klikkaa linkkiä ja kuuntele....
Jään laulua
Enhän toki ajattomasti malttanut vain laiturilla seisoskella, joten kolmen kissan pyöriessä tuli mieleen, josko vielä pilkille rohkenisin. Siis eipä muuta kuin kaira aitasta ja pilkkijakkara valmiiksi... Tein ensin koekairauksen. Jään vahvuus oli n. 5 senttiä ja kaira rahisi tiukasti jään läpi, ei ollut höttöä jäässä. Joten siis pilkille. Kärpäsen toukkia löytyi vielä Rajavaaran Marttojen pilkkikisojen jäljiltä kylmästä, joten anna ahti antejas. Paikalla oli kolme lähiruokaa ahnaasti odottavaa kissaa ja täytyy myöntää; pilkkijän paineet saaliista olivat melkoiset.
Tosin kaikkien odottajien hermot eivät pitäneet loppuun asti ja omatoimisuus iski pintaan. Neitokaisemme Miina odotteli aikansa ja päätti yrittää kalastusta itse. Hukkareissu, sanon minä. Katso Miinan yritys klikkaamalla linkkiä
Miina kalassa
Onneksi ahti oli kuitenkin puolellani ja tämän kevään viimeisen??? pilkkireissun saaliiksi tuli toistakymmentä ahventa ja yksi särki. Kissat olivat tyytyväisiä. Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että pilkkiminen tapahtui ihan laiturilta käsin ;). Turvallisuus kevätjäillä ennenkaikkea.
Havaintoja, tapahtumia ja asioita Martta-Mamman elämästä. Yrittäjyys on astunut Martta-Mamman elämään. Joskus kirjoituksien joukkoon saattaa eksyä joku ruoka/käsityöohjekin.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Hercules muutti meille!
Meille muutti uusi asukas, Hercules. Hercules on nopea, voimakas ja vääntöä löytyy, ainakin meikäläisen kotitarpeisiin. Hercules on minun uusi yleiskoneeni, joka saapui vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen. Toivottavasti meitä odottaa pitkä yhteinen työrupeama keittiössä.
Entinen, pitkäaikainen keittiökaverini saa nyt väistyä, yli 15 vuoden palvelun jälkeen. Talouskoulusta saamallani stipendillä ostettu, teholtaan 300 wattinen yleiskone pääsee kaapin lepoon. Paikan ottaa 1200 wattia omaava voimapesä (meikäläisen mittapuulla), mutta saa nähdä toimiiko nykyajan kodinkone edes puolta vanhan keittiökaverini toimintaiästä. Aika näyttää...
Ensimmäinen kohtaaminen Herculeksen kanssa oli aurinkoinen. Koneen kuparinen pinta oli ilo silmälle ja kulhon teräksinen materiaali sekä sekoittimien massiivisuus (vanhoihin, muovisiin verrattuna) antoivat lupauksen inspiroivasta leivonnasta. Ajattelin ensimmäisenä tuotoksena tehdä bravuuri-leivonnaiseni, munkit. Mittasin aineet, Hercules teki työtä käskettyä ja lopputulos oli..... ei niin onnistunut. Miten onnistuin pilaamaan bravuuri-leivonnaiseni? No, Herculeksen voimaa ihaillessa tuli lisättyä aivan liian paljon jauhoja, joten pehmeä taikina jäi vain haaveeksi ja munkit olivat varsin kiinteitä muodoiltaan. Tulihan ne toki syötyä.
Kun yhteistyömme on nyt edennyt jo toiseen leivontatuokioon, voin sanoa, että tutustuminen on edennyt hyvin. Hercules on osoittanut sitkeytensä ja inspiroivan olemauksensa johdosta tuli sitten kokeiltua kaikenmoista uutta reseptiä, niin kirjoista kuin internetin maailmasta löytyvistä ihanista ohjeistakin. Eilispäivänä syntyi sitten monenlaista kahvipöytään: pashakakku, kookoskakku, mehevä omenaraastekakku, suklaa-suolapähkinäkakku sekä vielä suolaiseksi palaksi porkkanasämpylöitä. Onneksi oli vieraita luvassa; juotiin nuorimmaiseni nimpparikahveja, hieman jälkijättöisesti tosin.
Hercules vatkasi nopeasti kakkutaikinat ihanan ilmaviksi ja sämpylätaikinasta tuli sopivan pehmeä, kun lisäsin jauhoja maltillisesti. Voi suli makoisasti lämpimän, pehmeän sämpylän päälle ja kakut maistuivat hyvälle vahvan kahvin ja haudutetun teen kera.
Meille muutti uusi asukas, Hercules. Hercules on nopea, voimakas ja vääntöä löytyy, ainakin meikäläisen kotitarpeisiin. Hercules on minun uusi yleiskoneeni, joka saapui vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen. Toivottavasti meitä odottaa pitkä yhteinen työrupeama keittiössä.
Entinen, pitkäaikainen keittiökaverini saa nyt väistyä, yli 15 vuoden palvelun jälkeen. Talouskoulusta saamallani stipendillä ostettu, teholtaan 300 wattinen yleiskone pääsee kaapin lepoon. Paikan ottaa 1200 wattia omaava voimapesä (meikäläisen mittapuulla), mutta saa nähdä toimiiko nykyajan kodinkone edes puolta vanhan keittiökaverini toimintaiästä. Aika näyttää...
Ensimmäinen kohtaaminen Herculeksen kanssa oli aurinkoinen. Koneen kuparinen pinta oli ilo silmälle ja kulhon teräksinen materiaali sekä sekoittimien massiivisuus (vanhoihin, muovisiin verrattuna) antoivat lupauksen inspiroivasta leivonnasta. Ajattelin ensimmäisenä tuotoksena tehdä bravuuri-leivonnaiseni, munkit. Mittasin aineet, Hercules teki työtä käskettyä ja lopputulos oli..... ei niin onnistunut. Miten onnistuin pilaamaan bravuuri-leivonnaiseni? No, Herculeksen voimaa ihaillessa tuli lisättyä aivan liian paljon jauhoja, joten pehmeä taikina jäi vain haaveeksi ja munkit olivat varsin kiinteitä muodoiltaan. Tulihan ne toki syötyä.
Kun yhteistyömme on nyt edennyt jo toiseen leivontatuokioon, voin sanoa, että tutustuminen on edennyt hyvin. Hercules on osoittanut sitkeytensä ja inspiroivan olemauksensa johdosta tuli sitten kokeiltua kaikenmoista uutta reseptiä, niin kirjoista kuin internetin maailmasta löytyvistä ihanista ohjeistakin. Eilispäivänä syntyi sitten monenlaista kahvipöytään: pashakakku, kookoskakku, mehevä omenaraastekakku, suklaa-suolapähkinäkakku sekä vielä suolaiseksi palaksi porkkanasämpylöitä. Onneksi oli vieraita luvassa; juotiin nuorimmaiseni nimpparikahveja, hieman jälkijättöisesti tosin.
Hercules vatkasi nopeasti kakkutaikinat ihanan ilmaviksi ja sämpylätaikinasta tuli sopivan pehmeä, kun lisäsin jauhoja maltillisesti. Voi suli makoisasti lämpimän, pehmeän sämpylän päälle ja kakut maistuivat hyvälle vahvan kahvin ja haudutetun teen kera.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Kukkien mullanvaihtoa ja muuta puuhaa
Tänään oli se päivä. Päätin jo aamulla vaihtaa kukkamullat kaikkiin kukkasiini. Niin, ajatus oli vaihtaa vaan mullat ja sen jälkeen tehdä hieman muita juttuja.... Kuinkas kävikään? Mullat vaihtuivat näppärästi ja kerrankin olin valinnut hyvän paikan multahommilleni: tuvan pöydän. Levitin pöydälle ensin vanhoja sanomalehtiä, jotta multien hallinta olisi hieman helpompaa. Toki paras keino olisi ollut, että olisin ensin levittänyt halkaistun jätesäkin pöydälle ja sen päälle niitä lehtiä, mutta en malttanut aitasta jätesäkkiä haeskella.
Pöydälle mahtuivat hienosti multa sekä ruukut. Tilaa oli hyvin työskennellä ja leikata liian villiintyneitä juuria hieman lyhemmiksi ja karsia heikkokuntoisimpia osia kasveista pois. Ja kun pöydän kupeelle varasi vielä kassin vanhoja multia varten, niin jopas homma rullasi. Yleensähän ryömin lattialla mitä kummallisimmissa asennoissa ja kohta ovat niin polvet kuin selkäkin tulessa.
Suosittelen mullanvaihtohommissa siis myös ergonomian huomioimista.
Juu, kaikkihan meni siis hienosti kunnes aloin palautella kukkasia takaisin ikkunalle... Karmea totuus iski päin näköä: ikkunasta näki vain vaivoin läpi! Siis ikkunan pesuun. Ei niitä kukkia ihan joka ikkunalle laitettu, mutta täytyihän ne ikkunat sitten kaikki pestä. Täytyy myöntää, että aivan ehdoton apuri minulla oli, josta en luovu sitten millään: ikkunanpesin. Joku voi pitää turhakkeena, mutta minä en pidä. Ikkunoiden pesu käy tosi kätevästi ilman repullista pyyheliinoja, kastuneita seinähirsiä ja menneitä hermoja. Minun pikku keltainen apurini toimii moitteettomasti ja kirkasta ikkunalasia syntyy nopeasti.
Siinä sitten vierähtikin päivä rattoisasti ikkunoita pesupuuhissa. Mielessä pyöri myös ikkunaverhojen vaihtaminen ja mietin jo kuumeisesti, milloin ehtisin niitä ompelemaan.. Ne alkuperäisen suunnitelman mukaiset tämän päivän jutut siirtyvät siis tuonnemmaksi, kunhan kipinä sitten taas iskee päälle... Mutta onneksi on nyt kevätaurinko voi paistaa ikkunoista sisään ja kukat saavat aurinkoenergiaa kasvuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)