Neljäs ja viimeinen kesäkonferenssipäivä

Matkamme kohti kotia kiersi tutustuen Islannin pääsaareen. Näimme ja koimme monenlaista matkalla kohti lentokenttää. Kuvat puhukoon puolestaan!

Kiveen on kiinnitetty paikalla olleen talon kuva ja tiedot. Talo jäi tulivuoresta purkaantuneen laavan alle.

Taustalla kylää.

Vuorilta valui useita puroja. Upeaa katseltavaa.

Kuvassa olevan maatilan pellot ja talo olivat tuhkasateessa ja koko satokausi uhkasi mennä pilalle.

Talon isäntä kertoi kuinka tilanteesta selvittiin.

Laavan muodostamat vuoret olivat jyrkkäseinäisiä..

Islanninhevosia oli.... Ja paljon!

Toisen bussin syyläri rupesi vuotamaan ja tuli bussin vaihto...

Gullfoss oli upea näky.

Kuumat lähteet höyrysivät, joskin suurimman kuuman lähteen eli Geysirin purkautumista odotimme turhaan.

Lampaat kulkivat vapaasti luonnonsuojelualueella...

... ja joka puolella kukki valtoimenaan lupiineja. Sinivalkoisia kaikki.

Bussinvaihtoa odotellessa. Onneksi ei satanut!

Ja vaihtuihan se bussikin...

Lounaalla nautimme Vulcano-soppaa, mausteista lihasoppaa.

Lentokentällä oli joka puolella nähtävissä Islannin jalkapallomaajoukkuetta kannustavia lippuja yms.

Ja ehtihän MarttaMammakin Islannin jalkapallojoukkueen vaihtoaitioonkin, joskin pelitilanne kentällä oli hieman jäätynyt...

Seuraava kesäkonferenssi on Norjassa, 16.-18.6. Sandefjordissa. Teemana on Matglädje, ruokailo. Suomen delegaatio kiittää ja toivottaa mahdollisimman monta marttaa mukaan Norjaan!

Kolmas päivä alkoi pienessä vesisateessa...

Kolmas päivä käynnistyi kesäkonferenssin julkilausumasta keskustelulla ja sen hyväksymisellä. Aiheena oli kaikkia pohjoismaita koskettava huolestuttava kehitys synnytyssairaaloiden keskittymisestä. NKF näkee, että on suuri tarve ylläpitää sekä parantaa synnyttävien naisten palveluita, valtakunnallisesti. On kohtuutonta vaarantaa syntymättömien lasten ja odottavien äitien turvallisuus!

Seminaariosuuden päätteeksi kiersimme saaren vulkaanisia kohteita ja nähtävyyksiä. Vaikka Vestamannaeyrna on pieni saari, sielläkin voi eksyä porukalla. Bussit kiersivät useamman kierroksen lampaiden laidunalueilla etsiessään ruokapaikkaamme.

Onneksi laivakierroajelu oli eilen, tänään ei olisi merelle päässytkään.

Tämä tolppa kuvaa tuhkan määrää tulivuorenpurkauksen jälkeen...

Illan päätteeksi juhlistimme pohjoismaista yhteistyötä ja muistimme puheenjohtajakauden päättävää Elisabethia.

Norjan Elisabeth ja Islannin Gudrun.

Toinen päivä toi tullessaan paljon yhteistyötä

Reykjavikin aamu valkeni aurinkoisena, sateisesta sääennusteesta huolimatta.

NKF:n kesäkonferenssin avasi puheenjohtaja Elisabeth Rusdal, tällä kertaa viimeistä kertaa puheenjohtajana. 

Puheenjohtajuus kiertää maasta toiseen neljän vuoden välein ja seuraava puheenjohtaja tulee Islannista. Hän on  Kvenfelagasamband Islands -järjestön puheenjohtaja, Gudrun Pordardottir.

Kuulimme päivän aikana niin selviytymistarinoita tulivuoren purkauksesta, luonnon ja ihmisen rinnakkaiselosta Vestamannaeyjarnalla sekä islantilaisista vaikuttajanaisista. Kyllä naiset ovat joutuneet kokemaan kovia  vuosisatojen aikana! Työ on ollut kovaa armottoman luonnon viedessä puolison rinnalta kulkemasta meren aaltoihin tai tulivuoren purkauksen viedessä perheeltä kodin.

Kaikkialla pohjoismaissa naiset ovat toimineet vaikeina aikoina yhteisen hyvän eteen ja pitäneet kylistä ja toisistaan huolta. Turvaverkostot ovat rakentuneet ja rakentuvat edelleen monesti vapaaehtoisten haluun auttaa toisiaan. Naiset jakavat yhteisiä ilon ja huolien aiheita ja näiden kysymysten käsittely yhdessä lisää meidän kaikkien pohjoisten naapureiden käsitystä kunkin maan tilanteesta. 

Koska jokaisen voima toimia yhdessä lähtee omien voimavarojen määrästä, päivän lopuksi meitä kannusti positiivisen ajatteluun ja omien voimavarojen etsintään  Kristin Linda Jonsdottir. Kristin totesi, että rakkaus on mikro-hetki, joka nostaa ajatukset uusiin korkeuksiin ja suuntiin. Parasta siis olla rakastunut koko ajan! 

Päivän lopuksi koimme islantilaisen luonnon mereltä käsin. Elämyksellisesti aivan ainutlaatuinen saaren kiertoajelu laivalla tutustutti meidät mm. islantilaisten ajatuksiin luonnonsuojelusta.

 Upea islantilainen luonto karuudessaan vei sydämen. 

Martat matkailee.... Kohteena Islanti

Martat vaikuttavat myös ulkomailla .... kohti Islantia

Torstai oli matkapäivä.  Kahden hengen delegaatiomme, Riikka ja minä, lähti virkein mielin edustamaan Marttaliittoa Nordiska Kvinnor Förbundetin (NKF) kesäseminaariin. Aamulla lento lähti Helsingistä kohti Norjaa, Osloa. Sateinen Helsinki jäi taakse ja saavuimme aurinkoiseen Osloon. 

Oslon lentoasemalla kahden hengen joukkueemme täydentyi Norjan Elisabethilla, NKF:n puheenjohtajalla.

 Ja matka jatkui Islantiin. Reykjavik otti meidät vastaan lämpimästi, lämpötila +9 astetta ja hieman tuulta.

Reykjavikissa meillä oli NKF:n hallituksen kokous, jossa kuulimme mm. muiden pohjoismaisten järjestöjen tilannekatsaukset. Naisissa on voimaa! Valmistelimme konferenssin käsittelyyn pohjoismaisten naisten yhteistä kannanottoa.

Kokouksen jälkeen alkoi minulle haasteellinen osuus, merimatka Vestmannaeyjarille. Tuulta ei ollut, mutta lautta keinui kuitenkin.... Onneksi matka oli juuri niin lyhyt kuin oli, muuten olisi voinut merisairaus iskeä.

Vestmannaeyjariin saapuminen oli upea kokemus. Kyllä luonto osaa olla kaunis!

Vuoksenniskan Martat matkailee

Vuoksenniskan Martat kesäretkellä 31.5.-1.6.2016

Tämän vuoden kesäretki suuntautui Porin seudulle. Omalta osaltani kesäretki lähti käyntiin mutkan kautta. Matkustin jo edellisenä iltana Helsinkiin, Suomen 100-v. juhlavuoden valtuuskunnan kokoukseen.

Marttojen matkaan hyppäsin Hämeenlinnasta. Muut olivat jo nauttineet aamupalan porukalla Luumäellä, Satun Makiat-leipomokahvilassa. Ja ruokateemalla mentiin myös Hämeenlinnassa  eteenpäin. Menimme Maustetukkuun ja lähtihän sitä mausteita marttojen matkaan.

Ja ruokateema jatkui edelleen...

Lounaspaikkanamme oli Urpolan kartano Humppilassa. Ruokaa saimme nauttia kartanomiljöössä . Ruokasali oli viehättävä ja löytyi kunnon sohva marttojen lepuuttaa matkanteosta rasittuneita jalkojaan...

Ja eihän sitä käsityöteemaakaan tohdi unohtaa. Tilkkutex:stä löytyi myös kotiinviemisiä. En muista olisinko koskaan ollut niin kauniisti asetellussa kangaskaupassa käynytkään! Kankaat olivat ihanasti värisävyittäin esillä.

Ja kun kohti länsi-rannikkoa mentiin, niin eihän sitä pitsinnypläystä tohtinut unohtaa. Pitsi-Pirtti Huittisissa oli hieno kohde! Esillä oli mm. talon emännän Eeva-Liisa Kortelahden nypläämä iso liina, jonka tekemiseen oli mennyt yli 1600 tuntia!

Seuraava kohde oli sitten puutarha-aiheesta. Tutustuimme TaimiMoision näytepuutarhaan ja nautimme kahvit puutarhan siimeksessä. Ja taisi sitä jokunen kasvikin mukaan lähteä.

Monivaiheinen päivä päättyi majoittumiseen Juhlatalo Rantakartanoon. Kokemäenjoen rannassa saimme nauttia vielä pientä iltapalaa ihanan lämpimässä kesäillassa, hyvässä seurassa.