Vietin eilen aamupäivän aurinkoisessa ulkoilmassa mm. jään ääntä kuunnellen. Jos joku on sitä mieltä, että maaseudulla ja luonnossa on talvella ihan kuollutta ja hiljaista, toivon sanojan malttavan pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan ympäröivän luonnon ääniä.
Luonto pitää yleensäkin uskomattoman monipuolista ääntä, mutta keväällä jäiden lähtiessä äänimaailma on melkoinen. Mieleen tulee avaruuselokuvat tai muut tieteisleffat. Jää laulaa, ulisee, ryskää ja rapisee. Kun seisoo laiturilla ja kuuntelee silmät kiinni, voi hetkittäin kokea olevansa jossakin vanhassa puulaivassa; sellainen natina ja rusahtelu ympäröi kuuntelijan. Klikkaa linkkiä ja kuuntele....
Jään laulua
Enhän toki ajattomasti malttanut vain laiturilla seisoskella, joten kolmen kissan pyöriessä tuli mieleen, josko vielä pilkille rohkenisin. Siis eipä muuta kuin kaira aitasta ja pilkkijakkara valmiiksi... Tein ensin koekairauksen. Jään vahvuus oli n. 5 senttiä ja kaira rahisi tiukasti jään läpi, ei ollut höttöä jäässä. Joten siis pilkille. Kärpäsen toukkia löytyi vielä Rajavaaran Marttojen pilkkikisojen jäljiltä kylmästä, joten anna ahti antejas. Paikalla oli kolme lähiruokaa ahnaasti odottavaa kissaa ja täytyy myöntää; pilkkijän paineet saaliista olivat melkoiset.
Tosin kaikkien odottajien hermot eivät pitäneet loppuun asti ja omatoimisuus iski pintaan. Neitokaisemme Miina odotteli aikansa ja päätti yrittää kalastusta itse. Hukkareissu, sanon minä. Katso Miinan yritys klikkaamalla linkkiä
Miina kalassa
Onneksi ahti oli kuitenkin puolellani ja tämän kevään viimeisen??? pilkkireissun saaliiksi tuli toistakymmentä ahventa ja yksi särki. Kissat olivat tyytyväisiä. Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että pilkkiminen tapahtui ihan laiturilta käsin ;). Turvallisuus kevätjäillä ennenkaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!