maanantai 7. huhtikuuta 2014

Hercules muutti meille!

Meille muutti uusi asukas, Hercules. Hercules on nopea, voimakas ja vääntöä löytyy, ainakin meikäläisen kotitarpeisiin. Hercules on minun uusi yleiskoneeni, joka saapui vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen. Toivottavasti meitä odottaa pitkä yhteinen työrupeama keittiössä.





Entinen, pitkäaikainen keittiökaverini saa nyt väistyä, yli 15 vuoden palvelun jälkeen. Talouskoulusta saamallani stipendillä ostettu, teholtaan 300 wattinen yleiskone pääsee kaapin lepoon. Paikan ottaa 1200 wattia omaava voimapesä (meikäläisen mittapuulla), mutta saa nähdä toimiiko nykyajan kodinkone edes puolta vanhan keittiökaverini toimintaiästä. Aika näyttää...

Ensimmäinen kohtaaminen Herculeksen kanssa oli aurinkoinen. Koneen kuparinen pinta oli ilo silmälle ja kulhon teräksinen materiaali sekä sekoittimien massiivisuus (vanhoihin, muovisiin verrattuna) antoivat lupauksen inspiroivasta leivonnasta. Ajattelin ensimmäisenä tuotoksena tehdä bravuuri-leivonnaiseni, munkit. Mittasin aineet, Hercules teki työtä käskettyä ja lopputulos oli..... ei niin onnistunut. Miten onnistuin pilaamaan bravuuri-leivonnaiseni? No, Herculeksen voimaa ihaillessa tuli lisättyä aivan liian paljon jauhoja, joten pehmeä taikina jäi vain haaveeksi ja munkit olivat varsin kiinteitä muodoiltaan. Tulihan ne toki syötyä.

Kun yhteistyömme on nyt edennyt jo toiseen leivontatuokioon, voin sanoa, että tutustuminen on edennyt hyvin. Hercules on osoittanut sitkeytensä ja inspiroivan olemauksensa johdosta tuli sitten kokeiltua kaikenmoista uutta reseptiä, niin kirjoista kuin internetin maailmasta löytyvistä ihanista ohjeistakin. Eilispäivänä syntyi sitten monenlaista kahvipöytään: pashakakku, kookoskakku, mehevä omenaraastekakku, suklaa-suolapähkinäkakku sekä vielä suolaiseksi palaksi porkkanasämpylöitä. Onneksi oli vieraita luvassa; juotiin nuorimmaiseni nimpparikahveja, hieman jälkijättöisesti tosin.

Hercules vatkasi nopeasti kakkutaikinat ihanan ilmaviksi ja sämpylätaikinasta tuli sopivan pehmeä, kun lisäsin jauhoja maltillisesti. Voi suli makoisasti lämpimän, pehmeän sämpylän päälle ja kakut maistuivat hyvälle vahvan kahvin ja haudutetun teen kera.



2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Terhi kommentista! Olit ensimmäinen kommentoija, pitäisiköhän sinut palkita jotenkin... ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!