Muistoja vuodelta 2018, osa 1

Istuin ihan kalenterin ääreen ja rupesin selaamaan mitä kaikkea viime vuonna tapahtuikaan… Ostin vuoden 2017 lopussa oranssin kalenterin, koska päätin, että vuosi 2018 on aurinkoinen ja lämmin, monessa mielessä. Ja sitähän se oli!

Vuosihan alkoi meikämartan 50-v. synttäreistä toipuessa. Oli muuten ihana juhlapäivä 31.12.2017! Kiitollisin mielin olen selannut jo useamman kerran valokuvia juhlapäivästä. Kyllä meitä oli paljon ja toivottavasti viihdyitte. Teitte juhlapäivästäni ikimuistoisen!

Meidän perheen juhlakausi jatkui vielä tammikuussakin, sillä mieheni yritys sai kunniamaininnan Etelä-Savon Yrittäjien vuosigaalassa Pieksämäellä.

Kevättalvi meni mm. rekry-koulutuksessa, kunnallisissa luottamustoimissa, kotona, koulun vanhempainyhdistyksessä toimiessa, pyykkiä pesten ja uunia lämmittäen. Ihan tavallisia asioita tehden ja koko ajan uutta oppien. Ja tietysti martta-askareissa.

Yksi hienoista asioista, joita minulle tapahtui viime vuonna oli päästä osaksi Naisen Ääni-etelä-karjalaisen naisen elämää -näyttelyä. Pääsin todella upeiden naisten joukkoon, kun näyttely kiersi Etelä-Karjalaa. Muutama kuvamuisto tässä.

Huhtikuussa sitten päättyi tehtäväni upean suomalaisen, tänä vuonna 120-vuotta täyttävän marttajärjestön puheenjohtajana. Kiitospuheessani totesinkin, että kun kulkeminen Punkaharjun ja Helsingin välillä oli paikoitellen kovinkin vilkasta ja junan konduktööritkin kävivät vuosien varrella tutuiksi, niin voiko sitä jäädä kaipaamaan junan konnariakin? Kyllä voi, sillä vuosien varrella tuli aina vaihdettua kuulumisia ja haasteltua harrastuksista. Tosin nykyisin moni facebook-kaverini voi huokaista helpotuksesta, kun en enää niin usein junassa istu: kulkee junatkin aikataulussa. Viime vuoden ”huippumyöhästyminen” matkalla Punkaharju-Helsinki oli yli 5 tuntia; veturi-rikko.

Jatkukoon vuoden 2018 muistelu seuraavassa päivityksessä....

Marttamatka Strasbourgiin, päivä 3

Kolmas päivä Strasbourgissa oli lähdön aikaa. Varmasti lähes jokaisella oli selkeä suunnitelma miten viimeisen päivän viettää. Jotkut ehtivät jokiristeilyllekin.

Itselläni oli tavoite kiertää vielä kaikki käymättömät joulutorit sekä muutama käsityöliike.

Ja tulihan sitä tehtyä löytöjäkin: lankaa, nappeja, ne paljon puhutut kuviokaulimet sekä jotain muutakin pikkutuliaista.

Iso laukku, joka oli lähes puolityhjä mennessä, sai mukavasti täytettä ostoksista, joten lisälaajennuskin oli pakko ottaa käyttöön. Porukalla sitten mittailtiin, vieläkö menee lentoyhtiön rajoissa laukun paino (meikämartta oli jo kokeneena eli aina paljon kotiin raahavana matkustajana varustautunut matkalaukku-vaakalla. Ja mahtuihan ne, ihan kepeästi. Jollakin oli laukun paino lisääntynyt vain vaivaiset 5 kiloa. Kyllä martat osaavat olla myös maltillisia matkustajia.

Kotimatka alkoi jo iltapäivällä bussilla Strasbourgista Frankfurtin kentälle. Matka meni mukavasti ja kentällä oltiin hyvissä ajoin.

Lentomatka meni monella käsitöitä tehden. Usealla oli käsissä jo Strasbourgin langat, joten martat eivät aikaile.

Mutta luulisin, että kyllä Tanja on ylitse muiden. Ainakin sukan neulomisessa on vallan mahdoton vauhti. Voisin suositella jo ilmajäähdytteisiä sukkapuikkoja, jotta langat eivät ylikuumene.

Mukava marttamatka sai dramaattisen päätöksen, kun lentokoneen laskeuduttua Helsinki-Vantaan lentokentälle itsekunkin puhelimet alkoivat piippailla läheisten viesteistä. Strasbourgin joulutorilla oli ammuskeltu, ihmisä saanut surmansa sekä useita loukkaantunut. Häiriintyneen henkilön isku Strasbourgin joulutoreille oli jättänyt matkallemme ikävän lopun. Mutta yhdessä päätimme, että emme pelkää ja anna periksi yhteiskuntaa terrorisoiville yksillöille tai järjestöille. Martat matkailee myös tulevaisuudessakin!

Kiitos kaikille matkalla olleille!

Toivotan oikein ihanaa, marttamaista uutta vuotta 2019 tällä Strasbourgin joulutunnelmaisella videolla!

Jouluisia tunnelmia Strasbourgista 2018

Tässä nyt sellainen kooste jouluisista tunnelmista Strasbourgista. Jotenkin suomalaisin silmin katsottuna täällä mennään runsaalla otteella, mitä noihin joulukoristeluihin liittyy...

Mutta kaunista on.

Mutta tähän alkuun yksi video.

Marttamatka Strasbourgiiin, päivä 2

Marttamatka Strasbourgiin, päivä 2

Tämä päivä oli erityisen hieno!

Päivä alkoi tutustumisella Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Emäntämme oli Satu Heikkilä, tuomioistuimen lakimies. Saimme kuulla hienon esittelyn tuomioistuimen toiminnasta.  Tuomioistuimen tehtävänä on valvoa Euroopan ihmisoikeussopimuksien noudattamista. 

Erityiseksi vierailumme teki se, että martat olivat jälleen ajassa: 10.12.2018 tuli kuluneeksi 70 vuotta

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hyväksymisestä. Juhlapäivänä siis saimme vierailla!

Seuraavaan kohteeseen, Euroopan parlamenttiin, siirryimme kävellen, mukavan sään helliessä meitä. Turvatarkastusten kautta, hienon sisäpihan läpi ja sitten olikin jo lounaan vuoro parlamentin vierasryhmäruokalassa. Ja sen jälkeen pääsimme käymään täysistuntosalissa, joka valmistautui myöhemmin illan suussa alkavaan täysistuntoon.

Sen jälkeen vuorossa oli Leena-Maria Linnus, suomalainen korkea virkamies, Euroopan parlamentin infrastruktuurista ja logistiikasta vastaava pääjohtaja sekä oma marttamme, meppi Sirpa Pietikäinen. Tämän porukan tietoisuus niin ihmisoikeustuomioistuimesta kuin Euroopan parlamentistä kyllä kasvoi uudelle tasolle. Kiitos Leena-Maria ja Sirpa, että olitte meille kertomassa Euroopan parlamentistä.


Kun bussi toi meidät taas ”sillan kupeeseen” eli lähestyimme hotelliamme, koimme taas uudestaan kassien tarkastuksen, aivan kuten eilenkin. Hyvä, että turvallisuutta valvotaan, mutta onhan se surullista, että näille varotoimille on tarpeensa.

Kaupat, joulutorit, ruokailut tähdittivät sitten loppuiltaamme. On nuo strasbourgilaiset kovia joulukoristelemaan talojensa julkisivuja jne.

Marttamatka Strasbourgiin

Marttamatka Strasbourgiin 9.-11.12.2018, päivä 1

Kyllä martta toisen martan löytää! Näin pääsin mielessäni toteamaan, kun 50 marttaa, osa aivan tuntemattomia toisilleen, osa vanhoja tuttuja, kohtasi Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Joku neuloin, jollakin oli marttapaitaa päällä, joku näytti tutulta... Porukka alkoi ryhmääntyä hyvin jo lähtöportti 17 lähistöllä ja matka lähti hienosti käyntiin.

Marttamatka Sirpa Pietikäisen vieraaksi Euroopan Parlamenttiin Strasbourgiin: 50 marttaa, lento Helsingistä  Frankfurtiin ja bussimatka sitten Saksan puolelta Ranskaan. Ja tulomatkan viimeisenä etappina pieni kävely hotellille. Eikä mikä tahansa kävely.

Strasbourgissa on menossa joulutori-tapahtuma ja sen vuoksi turvatarkastukset ovat mittavia. Kun lähestyimme hotellia, kaupungin pääsaarelle johtavilla silloilla oli turvatarkastukset.

Siinä sitten 50 suomalaista käytännönläheistä marttaa jonottaa kiltisti ja kun vuoro tulee, niin kaikki laukut auki, myös ne isot matkalaukut. Oli siinä paikallisella turvallisuusmiehellä tutkittavaa. Ja voisin melkein luvata, että marttojen matkalaukuista ei löytynyt pitsejä ja silkkejä; ainakaan ranskalaisten kanssasisarien mittakaavassa. Uskon, että martat olivat pakanneet mukaan käytännöllisiä ja mukavia vaatteita.

Hotellin sijainti oli loistava. Aivan keskustassa ja hyvin löydettävissä. Joulutoreja on useita, kävelymatkan päässä hotellilta. Askelmittariin tulee tällä reissulla kyllä lukuja!

Eilen illallistimme emäntämme, marttojen puheenjohtaja Sirpa Pietikäisen johdolla. Illan aluksi esittäydyimme ja kerroimme hieman itsestämme. Kyllä meitä on ihana marttaporukka liikenteessä: aivan eri puolilta Suomea, nuorempia, iäkkäämpiä, naisia, miehiä. Joillakin kymmenien vuosien marttatausta, osa uusia jäseniä. Upeaa, että saan olla tässä porukassa mukana.

Tässä vielä muutamia tunnelmakuvia Strasbourgin jouluisista taloista ja kaduista. Ei ihme, että paikkaa kutsutaan joulun pääkaupungiksi.

Brysselin kolmas päivä

Torstai-aamu Brysselissä oli aurinkoinen. Aamulla oli omaa aikaa tutustua kaupunkiin ja sen palveluihin. Suuntasin kauppakadulle, ajatuksena, että kauppojen ikkunoita voi varovasti vilkaista. Pitkään ei kyllä kannata, sillä oletusarvoni oli, että kaupoissa on kallista. Toisin kuitenkin kävi. 

Kaupoissa oli normaali hintataso ja Maaritin ja Anna-Reetan vinkkaamana erääseen kauppaan, josta löytyi niin vaatteita, kenkiä kuin laukkujakin. Jo heti ovella oli varsinaisia ostosmagneetteja: todella edullisia neuleita miehille. Niitä lähti mukaan muutama pojille ja puolityhjä matkalaukku olikin äkkiä ihan tarkasti täynnä. Mutta kun edullisesti sai...

Kello 11 aikoihin tapahtui lähtö hotellilta kohti päivän ensimmäistä kohdetta.

Tutustuimme Suomen pysyvään edustustoon Euroopan Unionissa.

Edustustosta kertoi meille Leena Brandt ja Janne Peltola.

Leena on toiminut Suomen EU edustuston lehdistövirkamiehenä neljä vuotta, Janne on aloittanut erityisasiantuntijana puolisen vuotta sitten.

Leena kertoi mm. keinoista saada Suomelle tärkeitä asioita läpi kansainvälisessä lehdistössä, lainsäädäntöprosessista sekä Brysselissä juuri nyt menossa olevista aiheista.  Janne avasi meille mm.  työssään olevista ajankohtaisista asioista sekä rutiinitöistään, joihin kuuluu mm. työryhmissä istumista, Suomen mielipiteiden kertomista sekä muiden mielipiteiden kuuntelemista.

Kuten Leena sanoi:" Pienen maan pitää huutaa lujaa, jotta saa viestiään läpi." Tässä toki auttaa hyvät verkostot ja henkilökohtaiset kontaktit.

 

Saa nähdä mitä tänään perjantaina 13.10. Euroopan unionin ympäristöministerit päättävät  LULUCF-asiassa eli hiilinieluneuvotteluissa. Saako Suomi viestinsä/asiansa läpi tässä asiassa?

Edustajistoon tutustumisen jälkeen jaloittelimme hetken ennen lounaalle menoa. 

Suloinen yksityiskohta oli jalkakäytävän vieressä ulkoilemassa ollut undulaatti. Näytti viihtyvän hyvin...

Opintomatkamme alkoi olla jo loppulaulua vailla. Sen muuten esitti upeasti Jussi, laitilan murteella. Kiitos Jussi!

Söimme vielä yhdessä lounaan ennen lentokentälle lähtöä. Joka muuten oli vallan älyttömän hyvä. Alkapaloiksi oli simpukoita. Tunnustan, olin erittäin epäileväinen niiden erinomaisuudesta, mutta nehän oli ihan hyviä!

Pääruokana oli todella hyvää turskaa maistuvilla lisukkeilla ja jälkiruokana ollut omenapaistos oli sekin suunmukaista. Upea kokonaisuus!

Tavallaan täytyy ihmetellä, miten erilainen yhteinen Eurooppamme on, noin direktiivi-mielessä... Tämä upea pieni ravintola, asuintalon alakerrassa, tarjosi hyvää palvelua ja todella maistuvaa ruokaa. Suomessa tämäkin kokemus olisi jäänyt kokematta, sillä ravintolaa ei olisi saanut koskaan edes auki. Katsos kun ravintola sijaitsi parin rappusen ja kapean oven takana. Pelkästään esteellisyyssyistä jäisi toimilupa saamatta. Toivottavasti tällainen pienyrittäjyyden tukeminen ja byrokratian purkaminen tavoittaa joskus myös suomalaisen toimintakulttuurin. Mahdollisuuksienhan kautta sitä luodaan elinvoimaa ja toimeliaisuutta.

Sisäänkäynti ravintolaan on eteisestä vasemmalle.

On aika jättää Bryssel nyt taakse ja suunnata kohti koti-Suomea. Tälläkin matkalla syntyi taas lukuisia uusia verkostoja, saimme valtavan määrän uutta tietoa ja koimme yhdessä mukavia hetkiä.

Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, joiden kanssa sain tämän matkan jakaa. Erityiskiitos Jarille, joka loppuun asti jaksoi huolehtia tunnollisen matkanjohtajan tavoin ryhmästämme. 

Pää täynnä uutta informaatiota, sydän täynnä muistoja ja matkalaukussa tietysti suklaata! Siitä oli tämä mainio osuustoimintamatka tehty!

Seurueemme kokoonpano oli:

Markku Hacklin, Suur-Seudun Osuuskauppa SSO

Lauri Jormanainen, Osuuskauppa Hämeenmaa

Irina Krohn, Helsingin Osuuskauppa Elanto

Helvi Miettinen, Osuuskauppa Peeässä

Björn Månsson, Helsingin Osuuskauppa Elanto

Anna-Reeta Oksanen, Osuuskauppa Hämeenmaa

Jussi Perkkola, Osuuskauppa Keula

Maarit Salo, Suur-Seudun Osuuskauppa SSO

Sinikka Syrjälä, Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa

Lea Sairanen, Etelä-Karjalan Osuuskauppa

Arja Häyhä, SOK

Juhani Ilmola, SOK

Anna Mäenpää, SOK

Anne Santamäki, SOK

Jari Ahtiainen, Jollas Instituutti, matkanjohtaja

Brysselin toinen päivä

Keskiviikon 11.102017 aamu Brysselissä valkeni hieman harmaassa säässä. Ryhmämme lähti liikkeelle aamusta, suuntana hotellin lähellä oleva Rogierin metroasema. 

Metro kulki jälleen edellisen päivän lakon jälkeen, joten olimme pikaisesti parilla vaihdolla Copa Cogecan toimistolla.

Toimistolla tutustumista isännöi Director General Pekka Pesonen.

Pesonen on toiminut Brysselissä jo yli 20 vuotta maataloustuottajien osuuskunta-edunvalvontatyössä.

Pesonen kertoi niin vaikuttamistyöstä kuin käytännön tavoitteista. Kävimme myös keskustelua Suomessa puhuttavista aiheista.

Seuraava kohde olikin Euroopan Parlamentti.

Anna-Reeta ja meikämartta...

sekä Anna-Reeta ja Maarit Salo.

Turvatarkastukset olivat tarkat ja henkilöllisyys piti todistaa.

Parlamentti-rakennus oli varsinainen rakennuskompleksi. Istuntosaleja, neuvottelu- ja työhuoneita, kauppoja, ravintoloita, erilaisia studioita, joista tehdään lähetyksiä ja paljon, paljon muuta.

Suomalaisten meppien postilaatikoita, joihin kuulemma kulkeutuu postia koko ajan vain vähemmän. Yhteydenotot tapahtuvat mm. sähköpostin kautta.

Haastattelupisteitä....

Vierailuamme emännöi Sirpa Pietikäinen. Tutustumiskierroksemme lähti liikkeelle Sirpan työhuoneelta.

Sinikka ja meikämartta Sirpan työhuoneessa...

... ja näkymää työhuoneen ikkunasta.

Pääsimme kurkistamaan pääistuntosaliin ...

.... sekä erään valiokunnan istuntosaliin.

Kuuntelimme mielenkiinnolla esittelyä.

Näimme myös myös muitakin tuttuja suomalaisia.

Anneli Jäätteenmäki (vas.) ja Sirpa Pietikäinen.

Kahvilat ovat erittäin tärkeitä tapaamispaikkoja, joissa tavataan ja neuvotellaan. Kuvassa on Mikki-hiirikahvila, joka onsaanut nimensä värikkäistä tuoleistaan.

Taidetta oli esillä melko paljon.

Marttojen lahja Suomelle Suomi100-juhlavuonna on syödään yhdessä. Sitä toteutimme koko porukka nauttimalla lounasta yhdessä ja samalla kuuntelimme Sirpan terveisiä parlamentistä.

Markku kiitti koko ryhmämme puolesta Sirpaa upeasta vierailusta.

Jussi ja Sirpa

Maarit ja Sirpa

Kuin kaksi marttaa...

Lauri ja Sirpa

Päivän viimeinen tutustumiskohde oli ICA:n Euroopan aluejärjestö Cooperatives Europe. Sen lisäksi kävimme kuluttajaosuustoiminnan edunvalvontajärjestön Euro Coopissa. Cooperatives Europe  pyrkii olemaan sateenvarjo osuuskuntien edunvalvonnassa. Euro Coop on vanhin kuluttajaosuustoiminnan edunvalvontayhdistys Brysselissä. 

Kuulimme sekä Cooperatives Europen ja Euro Coopin tietoa mm. jäsenistä, jäsenmääristä jne. Ne ovat molemmat edunvalvontaorganisaatioita.

Kuulimme katsauksen kuluttajaosuustoiminnan nykytilasta, haasteista ja mahdollisuuksista. 

Minulla oli ilo kiittää emäntäämme Rositaa ja isäntäämme Todoria mainion matkanjohtajamme Jarin varaamilla tuliaisilla.

Ryhmäämme kuuluu taiteilija Hellevi. 

Hellevi teki upeat kortit isännälle ja emännälle. Korteissa oli suomalainen lokakuu ja Brysselin lokakuu....

Illan ruokailun päätteeksi söimme päivällisen Restaurant de l'Ogenblik:ssä. Ruokailun jälkeen vielä tutustuimme paikalliseen pubiin Mort Subite.

Hellevi jatkoi taiteilua.

Meikämarttakin sai oman kortin... jostain syystä minua alettiin kutsua paparazziksi.... Jotenkin Hellevin kortissa oli hattupäinen hahmo kuvaamassa 15 hengen ryhmää.... Sattumaako?