Uuden yrittäjän arkea

 

Kun päättää ryhtyä yrittäjäksi, ei todellakaan voi aavistaa miten byrokraattista yrittäjäksi ryhtyminen on. On monenlaista selvitettävää: alkuunsa tietysti ratkaistava yritysmuoto (mistä ihmeestä saa apua oikean yritysmuodon etsimiseen??), yritysmuodon valinnan jälkeen alkavat selvitystyöt mm. rahoitukseen, starttirahaan, pankinpalveluihin, vakuutuksiin yms. liittyen. Ja kun asioista kysyy, niin vastaukset riippuvat vastaajista. Lohduttavaa oli ystäväni kommentti: "Kuule Lea, olet päihittänyt jo viisi kilpailijaasi, kun jatkat yrittäjäksi asti. Muut olisivat jo jättäneet asian sikseen."

Yrittäjyys on seikkailu, jonka lopputulosta ei voi kuin arvailla. Pääasia on, että oma tahto on selkeä: minä yritän... parhaani.

Uutta pitää kehitellä koko ajan. Ajatuksissa pyörii jo lukuisia ideoita, jotka odottavat toteutusta. Tässä kuva uusimmasta innovaatiostani, korvakorut Pihlaja-tuoteperheeseen....

Korvakoru kuuluu Pihlaja-tuoteperheeseen, jossa on myös kaulakoru ja rannekoru. Pihlajaa löytyy mm. punaisena, oranssina, mustana, valkeana, vihreänä ja keltaisena.

 

 Ja eipä muuta kuin taas uusia ideoita hauduttelemaan...

 

Minustako yrittäjä?

Viime vuoden marraskuussa, esikoiseni syntymäpäivänä, suuntasin kohti Savonlinnan Yrityspalveluita. En arvannut kyseisen toimiston ulko-ovea avatessani, että kehityspäällikkö Juhani Rouvisen tapaaminen tulisi olemaan minulle lähes yhtä maailmaa mullistava tapahtuma kuin esikoiseni syntymä oli ollut 22 vuotta sitten.

Asiani oli selkeä: etsin yritystä, jonka ostaisin tai perustaisin yrityksen. Löytyisikö siis sellaista? Yritysideani, jonka tiimoilta olin liikkeellä sai hieman "karkean" vastaanoton, sillä olin ajatellut ryhtyä kausiyrittäjäksi... Niinpä Rouvinen kehoitti minua pitämään itsestäni "mainospuheen" siitä mitä osaan... Rouvinen kysyi heti puheeni jälkeen, tunnenko yritystä Raitavaara? Tunsinhan minä: tunnettu käsityönä koruja tekevä savonlinnalainen yritys. Ja kuinka ollakaan: omistaja päättänyt myydä yrityksen liiketoiminnan ja etsii ostajaa. Siitä hetkestä alkoi monipolvinen neuvottelu niin kaupasta, rahoituksesta, kaikesta yritykseen liittyvästä byrokratiasta jne.

Esikoiseni syntymäpäivänä, 22 vuotta äitiyteni syntymästä, syntyi ensin ajatus: nyt on todellakin yrittäjyyden aika. Sen jälkeen alkoi toiminta ja mitä siitä tuli? Tmi Raitavaara.

Pohjoisen tuulista

 

 

Äkäslompolossa on jo ihan alkutalven tunnelmaa. Lumihärmä on maassa ja pikkupakkanen tuntuu jo pikkuisen poskipäissä. Pieni vaelluksemme tunturin kupeessa käynnistyi Luontokeskus Kellokkaan kupeessa olevalta kodalta, pienten eväiden merkeissä. Ja sitten matkaan!

 

 

Seitakierros, jolle suuntasimme, lähtee Luontokeskus Kellokkaan pihasta ja reitillä on pituutta reipas 9 kilometriä. Matkan pituus oli ihan riittävä, mikäli siis aikoo myös huomenna kyetä kulkemaan tuntureilla. Niin sitä on meikäläinen sohvaperuna!Tunturipuron solinaa oli pakko pysähtyä  kuuntelemaan ahkeraan Seitakierroksella.

Luonnon jäiset taideteokset ilahduttivat puron vieressä kulkijaa ja kuukkelien pyrähdykset ja ääntely kaikui metsässä.

Ja mielenkiintoiset tarinat siivittivät kulkuamme....

 

 

Kuukkelit ovat ihanan kesyjä. Vuorotellen linnut pyrähtivät hakemaan syömistä käsistämme.

 

 

 

 

 

 

 

Päivä alkoi hämärtyä pikkuhiljaa ja matkamme alkoi olla jo loppusuoralla.

 

 

Lumitykkien humina ja ilmassa ollut tykkilumen pöly saatteli meidät autolle kierroksen päätteeksi. Kyllä Suomen luonto on kaunis.

 

 

Afrikan taivaan alta, blogi 8

Afrikan taivaan alta-blogit ovat loppusuoralla. Niin myös matkamme Swazimaassa. Kirjoitan tätä blogia lennolla Frankfurtista Helsinkiin ja kotimatkaa on jäljellä n. 9 tuntia. Kunhan saavutamme Helsinki-Vantaan lentokentän, julkaisen blogin ja iltapäivällä matka jatkuu junalla kotiin Punkaharjulle.

Mitähän haluaisin sanoa yhteenvetona? Ainakin sen, että pienikin panostus saa isoja asioita tapahtumaan, kun maaperä on oikea. Kehitysyhteistyöprojektimme Swazimaan yliopiston kanssa tekee hyvää työtä kylissä. Paikalliset naiset ja nuoret saavat asiastaan innostuneiden kouluttajien, kotitalousneuvojien, ohjausta ja tukea. Ravitsemukseen, kädentaitoihin ja naisten oikeuksiin liittyvät koulutukset ovat jo osin lisänneet ja tulevat vielä parantamaan naisten asemaa Swazimaassa.

Mielestäni oli upeaa, että eräässä Swazimaan lehdessä oli siteerattu valmistujaisjuhlissa yliopiston varakanslerin pitämää puhetta mainiten myös Marttaliiton ja yliopiston yhteisprojekti. Teemme Swazimaassa nyt sitä, mitä teimme järjestömme perustamisen alussa kotimaassamme: tuemme kotien ja perheiden hyvinvointia maaseudun kylissä kiertävien kotitalousneuvojien avulla.

Kaikkineen matka oli hyvin avartava ja antoi paljon eväitä reppuuni jakaa tietoisuutta Marttojen kansainvälisyysasioita eteenpäin myös osaltani. Ehkä kuitenkin se tärkein roolini oli matkan aikana olla puheenjohtajana paikalla ja oman tehtäväni suomalla arvovallalla viedä asioita Swazimaassa eteenpäin, Terhin tukena. Tällainen järjestömme tekemä kehitysyhteistyö on meidän perustehtäväämme niiden naisten hyväksi, joilla olosuhteet perheiden hyvinvointiin on heikommat kuin meillä. Tämä matka vahvisti käsitystäni asiasta. 

Yli 36 tunnin matkustaminen on nyt ihan loppusuoralla, sillä julkaisen tämän blogini Helsinki-Vantaan lentokentällä. Näistä olosuhteista lähdettiin....

... ja tähän tultiin. Koti-Suomessa jälleen! Blogien kirjoittaminen jatkuu, tosin paljon kotoisempien asioiden ympäriltä......

Afrikan taivaan alta, blogi 7

Jopas oli päivä tänään! 

Alkuperäinen suunnitelmamme oli ohjelman mukaan mennä tutustumaan historialliseen kylään ja siellä esitettävään tanssinäytökseen, mutta toisin kävi. Meille tarjottiin viikon puolivälissä mahdollisuutta osallistua Swazimaan yliopiston valmistujaisjuhliin.

Ja mehän tartuimme tilaisuuteen Terhin kanssa. Naureskellen päätimme tavoitteeksi saada nähdä vilaus itse Swazimaan kuninkaasta, joka on yliopiston kansleri, siis eräänlainen rehtori. Tosin meille kerrottiin, että hallinnolliset työt hoitaa varakansleri käytännössä kokonaan.

Aamulla meitä tultiin tuttuun tapaan hakemaan yliopiston kuljettajan Mbon toimesta ja matka kohti yliopiston pääkampusta alkoi. Poimimme matkalta projektipäällikkö Thokolazi  Sibiyan ja hänen sisaren tyttären tyttären sekä projektisihteeri Miriam Dlaminin. 

Kun aloimme lähestyä yliopiston pääkampusta, tien varret vilisivät poliisiautoja ja sotilaita. Päästyämme kampukselle tein havainnon pomminpurkuryhmästä. Joten turvatoimet olivat mittavat. Mentyämme metallinpaljastimien läpi juhla-alueelle, meitä oltiin ohjaamassa kutsuvierastelttaan, johon oli sijoitettuna maan parlamentin jäseniä ja ministereitä. Valitsimme kuitenkin toisin: pääsimme valmistujaiskentän toiselle laidalle, lähes suoraan kuninkaallista aitiota vastapäätä, joskin ei nyt sentään eturiviin.

Juhlallisuudet kestivät koko päivän ja valmistuneita oli yli 1500. Kuorolaulua, puheita, perinnetanssiesitys sekä poliisien puhallinorkesterin soitannnat kuuluivat juhlallisuuksiin. Sukulaisten riemunkiljahduksien kannustamana upeat nuoret miehet ja kauniit neitoset marssivat dekaanin kutsumana kuninkaan eteen, joka jaksoi hymyillä jokaiselle vastavalmistuneelle. 

Upea juhla! Ja mikä parasta, varakansleri mainitsi kuninkaalle ja juhlayleisölle osoitetussa puheessaan Marttojen ja Yliopiston yhteisen projektin. Hän korosti samalla, että yliopistolla on kolme tärkeää tehtävää: tutkimus, opetus ja yhteiskunnan palveleminen. Yliopistosta ei saa tulla mikään norsunluutorni, joka on erillään muusta yhteiskunnasta ja kansalaisista, kansleri vielä jatkoi. Voitte uskoa, että olin älyttömän ylpeä järjestömme saamasta huomiosta. Juhlassa, joka on Swazimaan ainoan valtiollisen yliopiston vuosijuhla. Hyvä Martat ja tekemämme kansainvälinen kehitysyhteistyö! Mikäli haluat tukea Marttojen kehitysaputyötä, lisätietoa löytyy: http://www.martat.fi/info/tue-tyotamme/ 

Juhlan päätyttyä ja kuninkaan poistuttua paikalta seurueineen lounaalle, kellon ollessa jo lähellä kuuttatoista, me siirryimme hopeisen kutsun omaavina lounaalle kappeliin. Siellä meitä kävi tervehtimässä useita henkilöitä, joskin se arvokkain kädenpuristus taisi tulla kuninkaallisesta herralta, joka taisi olla kuninkaan serkku.

Afrikan taivaan alta, blogi 6

Tänään meillä oli virastopäivä. Suuntasimme aamulla kohti Swazimaan yliopistoa, pienen sateen vallitessa. Kurvasimme Maatalousministeriön kautta ja kyytiin nousi rouva Nenekari Zwane, Hhohhon alueen neuvoja (kuvassa vas.). Lisäksi paikalla pyörähti myös rouva Kookie Magagula, joka toi tilaamani hameen ja puseron. Vaatteet oli ommellut sama taitava ompelija joka valmisti myös kuvassa olevan asuni keskiviikkona.

Paikalla oli yliopiston edustajien lisäksi myös Maatalousministeriön kotitalousneuvojien edustajat kaikilta neljältä alueelta.Kerroimme yliopiston edustajille Terhin kanssa tekemämme huomiot kohteista ja koulutuksista, joissa  olimme vierailleet tämän viikon aikana. Lisäksi annoimme palautetta projektin toteutuksesta yleensä sekä kehittämisehdotuksia, jotta projekti pääsee asetettuihin tavoitteisiin.

Keskustelu paikalla olleiden kanssa oli avointa ja sitä käytiin rakentavassa hengessä. Erityisesti meitä ilahdutti viime viikolla vierailleen Suomen ulkoministeriön edustajan antama palaute marttajärjestön tekemästä työstä: olimme saaneet kiitokset ulkoministeriön edustajalta toiminnastamme Swazimaassa. Hyvä Martat!

Yllä olevassa kuvassa on Maatalousministeriön kotitalousneuvojat Tsabedze Nozizwe (vas.), Bongekile Jele, Bongekile Dlamini ja Nenekatzi Zwane. 

Kun kokouksemme oli ohitse ja iltapäivä-teet oli juotu, lähdimme kohti hotellia. Tosin muutaman kaupan kautta. Kotiväkikin odottanee jotain pieniä tuliaisia maailmalta....

Afrikan taivaan alta, blogi 5

Tänään matkasimme kohti etelää, Shiselwenin aluetta ja kylää nimeltä Mhlangano. Mhlanganossa menimme Mhlangano Farmers training Centre:een, jossa kaksi n. 10 naisen ryhmää oli kurssilla. Rouvilla oli kahden päivän koulutus, joissa he olivat eilen valmistaneet melonihilloa ja chilikastiketta. Tänään vuorossa oli kasvis-atchaarin ja appelsiinimarmeladin tekeminen. Kasvis-atchar oli jo lähes tehty kun saavuimme paikalle, mutta appelsiinimarmeladin tekemisen näimme alusta asti. 

Tämän päivän ryhmä myös opetteli kuivaamaan mm. pinaattia, sokeripapuja, porkkanoita sekä papaijaa. Pääsin maistelemaan tuotoksia, hyviä olivat. Kuvassa papaijaa kuivumassa, auringon lämmössä, tottakai.

Mielenkiintoista oli kouluttajan käyttämä tapa antaa edistyneemmän ryhmän jäsenten kouluttaa alkuvaiheessa olevan ryhmän jäseniä. Ketjukoulutusta marttojen malliin, sanon minä. Hienoa! Kuvassa kasvis-atshaaria (vas.), taustalla chilikastiketta ja oikealla melonihilloa.

Ruokaryhmän luota siirryimme käsityöryhmän luokse muutaman kilometrin päähän. Paikalla olleet rouvat tekivät t-paitoja, joita on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä sarjatuotantona. Niin eilisen käsitöitä tehneen ryhmän kuin tämänpäiväisenkin ryhmän tuotteista myydyinpiä ovat koulupuvut. Swazimaassa kaikilla lapsilla on koulussa koulupuvut, eri kouluilla aina omanlaisensa. 

Olemme matkustaneet nyt neljän päivän aikana kaikille Swazimaan neljälle alueelle. Joka paikassa meistä on pidetty hyvää huolta ja otettu ystävyydellä vastaan. Tänään meille tarjottiin aamuteet kolmioleipien kera, hyvää oli. Kuvassa Terhi kaataa teetä toiselle päivän kouluttaja-rouvista.

Olemme istuneet melko pitkiäkin rupeamia autossa ja maisemat ovat vaihdelleet matkan varrella. Tässä muutama kuva...