Alkuperäinen suunnitelmamme oli ohjelman mukaan mennä tutustumaan historialliseen kylään ja siellä esitettävään tanssinäytökseen, mutta toisin kävi. Meille tarjottiin viikon puolivälissä mahdollisuutta osallistua Swazimaan yliopiston valmistujaisjuhliin.
Ja mehän tartuimme tilaisuuteen Terhin kanssa. Naureskellen päätimme tavoitteeksi saada nähdä vilaus itse Swazimaan kuninkaasta, joka on yliopiston kansleri, siis eräänlainen rehtori. Tosin meille kerrottiin, että hallinnolliset työt hoitaa varakansleri käytännössä kokonaan.
Aamulla meitä tultiin tuttuun tapaan hakemaan yliopiston kuljettajan Mbon toimesta ja matka kohti yliopiston pääkampusta alkoi. Poimimme matkalta projektipäällikkö Thokolazi Sibiyan ja hänen sisaren tyttären tyttären sekä projektisihteeri Miriam Dlaminin.
Kun aloimme lähestyä yliopiston pääkampusta, tien varret vilisivät poliisiautoja ja sotilaita. Päästyämme kampukselle tein havainnon pomminpurkuryhmästä. Joten turvatoimet olivat mittavat. Mentyämme metallinpaljastimien läpi juhla-alueelle, meitä oltiin ohjaamassa kutsuvierastelttaan, johon oli sijoitettuna maan parlamentin jäseniä ja ministereitä. Valitsimme kuitenkin toisin: pääsimme valmistujaiskentän toiselle laidalle, lähes suoraan kuninkaallista aitiota vastapäätä, joskin ei nyt sentään eturiviin.
Juhlallisuudet kestivät koko päivän ja valmistuneita oli yli 1500. Kuorolaulua, puheita, perinnetanssiesitys sekä poliisien puhallinorkesterin soitannnat kuuluivat juhlallisuuksiin. Sukulaisten riemunkiljahduksien kannustamana upeat nuoret miehet ja kauniit neitoset marssivat dekaanin kutsumana kuninkaan eteen, joka jaksoi hymyillä jokaiselle vastavalmistuneelle.
Upea juhla! Ja mikä parasta, varakansleri mainitsi kuninkaalle ja juhlayleisölle osoitetussa puheessaan Marttojen ja Yliopiston yhteisen projektin. Hän korosti samalla, että yliopistolla on kolme tärkeää tehtävää: tutkimus, opetus ja yhteiskunnan palveleminen. Yliopistosta ei saa tulla mikään norsunluutorni, joka on erillään muusta yhteiskunnasta ja kansalaisista, kansleri vielä jatkoi. Voitte uskoa, että olin älyttömän ylpeä järjestömme saamasta huomiosta. Juhlassa, joka on Swazimaan ainoan valtiollisen yliopiston vuosijuhla. Hyvä Martat ja tekemämme kansainvälinen kehitysyhteistyö! Mikäli haluat tukea Marttojen kehitysaputyötä, lisätietoa löytyy: http://www.martat.fi/info/tue-tyotamme/
Juhlan päätyttyä ja kuninkaan poistuttua paikalta seurueineen lounaalle, kellon ollessa jo lähellä kuuttatoista, me siirryimme hopeisen kutsun omaavina lounaalle kappeliin. Siellä meitä kävi tervehtimässä useita henkilöitä, joskin se arvokkain kädenpuristus taisi tulla kuninkaallisesta herralta, joka taisi olla kuninkaan serkku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!