Pelkkää juhlaa!

Nyt täytyy sanoa, että elämä on ollut viime päivinä pelkkää juhlaa.

Perjantaina, illan suussa, karautimme Saimin autolla kohti Keski-Suomea, Jyväskylää. Kaksi viime aikoina kovin kiireistä naista ja hetki aikaa irrottautua arjen vauhtikierteestä, mikä juhlan paikka!

Laskeuduimme ihanaan aikuisen naisen flow-tilaan keskustelemalla automatkan aikana arjen kiireistä, elämän iloista ja huolista. Ja nauttimalla ihanan tee-hetken Juvan TeaHouse of Wehmais:ssa. Mikä tauko, mielettömän upeassa ympäristössä!

Ja tottahan sitä teetä lähti kotiinkin. Mustaa-, valkeaa-, vihreää-, mate-teetä.....

Teen kiehtova maailma - teetä moneen makuun. Myös marttojen kotitalouden asiantuntijoiden pitämänä kurssina ryhmille. Kysy marttapiireistä!

Jyväskylään saavuttua saattoi nauttia viehättävästä hotellihuoneesta ja hengähtää hetkisen.

Ja sitten se tunnelma kun voi istua valmiiseen pöytää ravintolassa ja keskittyä vain valitsemaan mieleinen annos ja nauttia siitä hyvässä seurassa... Elämä oli yhtä juhlaa!

Lauantai-aamulla matkani jatkui Annikki-martan (Keljunkankaan Martoista) kyydillä kohti Keuruuta. Mukana kyydissä oli myös Marja Keski-Jyväskylän Martoista ja Sirkka Kypärämäen Martoista. 

Sirkka, vas., Marja ja Annikki.

Keuruun Martat juhlistivat 80-vuotista toimintaansa ja millä tavalla!

Poutasää juhli kanssamme viehättävässä Vanhan Pappilan pihapiirissä. Aitassa oli räsymattonäyttelyn avajaiset ja pappilassa pidot!

Yhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Laine lausui juhlan avauksessa Hannele Huovin kirjoittaman Marttavoimaa-runon.

Juhlapuhuja, kirjailija, martta Hannele Huovi kertoi äitinsä olleen kova käsityöihminen ja lainasi vuoden 1990 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan Octavio Pazin sanoja: Käsityön tekijä ei halua voittaa aikaa, vaan yhtyä sen kulkuun. Huovi vielä lisäsi, että käsityön tekijä on ajassa kiinni. Osuvasti sanottu!

Juhlassa soitti Duo Festivo ja hyvin soittikin!

Pääsin kuvaan Annikki Mikkolan (takana vas.), Keuruun Marttojen kunniapuheenjohtaja Kerttu Vuoren, Keski-Suomen Marttojen toiminnanjohtajan Kati-Erika Timperin ja kirjailija Hannele Huovin kanssa.

Ihanat Keuruun martat juhlivat kauniissa, lämpöisessä tunnelmassa, muistaen aktiivisia marttojaan hopeisella ansiomitalilla (Leena Wirkkala, 3. vasemmalta) sekä useilla pronssisilla ansiomitalleilla ja Martta-standardeilla.

Mukavan päivän kruunasi konsertti Keuruun kirkossa. Ja ketä martat oli kutsunut konsertoimaan paikalle? 

Waltteri Torikka Trion! Täytyy myöntää, että kyllä olisi sinunkin ollut mukava olla paikalla. Lähes täysi kirkko kuunteli Torikan upeaa ääntä ja upeita muusikoita, kitaristi Juha Savelaa ja sellotaiteilija Eero Ignatiusta. Ja monia, monia Tapio Rautavaaran musiikkia ja viihdesävelmiä.

Voinette kuvitella miltä kuulostaa Pohjolan yöt, Hopeinen kuu, O sole mio Keuruun kirkon holveissa kaikuen ❤️.

Ja illan päätteeksi Waltteri Torikka vielä paljasti Suomen voittaneen Venäjän jääkiekon MM-ottelussa. Sai aplodit!

Ennen kotiinlähtöä piti vielä käydä kiittämässä konsertista.....

Ja eipä muuta kuin Annikin auton keula kohti Jyväskylää, josta bussilla iltayöstä kohti Turkua. Kiitos Annikille Keuruun matkasta!

Sunnuntai aamu valkeni Turussa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Aamusta askeleeni veivät kohti Pyhän Katariinan kirkkoa. 

Katariinan Marttojen 100-vuotisjuhla alkoi jumalanpalveluksella ja sen jälkeen siirryimme juhlimaan Nummen seurakuntakotiin. 

Seurakuntakoti oli entinen maalaistalo, joka on nykyisin seurakunnan omistuksessa ja Katariinan Marttojen marttailtojen pitopaikka. Todella viehättävä paikka. 

Pihaan vievä takorautaportti oli marttojen tekemien neulegraffittien kukittama...

Juhlavieraat toivotti tervetulleiksi Katariinan Marttojen puheenjohtaja Mervi Koho. 

Juhlapuheen piti Lounais-Suomen Marttojen puheenjohtaja Tiina Sjölund. Tiina kertoi mm. marttojen olevan arjen asiantuntijoita mutta juhlinnan mestareita. Helppo yhtyä Tiinan ajatukseen!

Tiina Sjölund Laitilan kansallispuvussa.

Sali oli täynnä juhlaväkeä ja tunnelma oli ihanan leppoisa. 

Vieraita viihdyttivät Siiri-Maria Kuusilehto, sello ja Tiina Rinne, piano. Lisäksi Turun Tuomiokirkon kamarikuoro Nova ry lauloi Jukka Pietilän johdolla sekä Oili Kouvo, joka lausui runoja. Ja kun pitojen ruokapuoli oli oikein onnistunut, niin mikä oli marttojen juhliessa.

Oili Kouvo.

Katariinan Marttojen puheenjohtaja Mervi Koho, vas., Lounais-Suomen Marttojen puheenjohtaja Tiina Sjölund ja Katariinan Marttojen rahastonhoitaja Ann-Mari Kurtti juhlatunnelmissa.

Nyt matka kohti kotia ja Punkaharjua on jo yli puolen välin, joten viikonlopun juhlahumu alkaa olla taakse jäänyttä. Mukavia kohtaamisia ja ihania muistoa tuli kotiinviemisiksi iso kassillinen.

Kiitos martat!

Uuden yrittäjän arkea

 

Kun päättää ryhtyä yrittäjäksi, ei todellakaan voi aavistaa miten byrokraattista yrittäjäksi ryhtyminen on. On monenlaista selvitettävää: alkuunsa tietysti ratkaistava yritysmuoto (mistä ihmeestä saa apua oikean yritysmuodon etsimiseen??), yritysmuodon valinnan jälkeen alkavat selvitystyöt mm. rahoitukseen, starttirahaan, pankinpalveluihin, vakuutuksiin yms. liittyen. Ja kun asioista kysyy, niin vastaukset riippuvat vastaajista. Lohduttavaa oli ystäväni kommentti: "Kuule Lea, olet päihittänyt jo viisi kilpailijaasi, kun jatkat yrittäjäksi asti. Muut olisivat jo jättäneet asian sikseen."

Yrittäjyys on seikkailu, jonka lopputulosta ei voi kuin arvailla. Pääasia on, että oma tahto on selkeä: minä yritän... parhaani.

Uutta pitää kehitellä koko ajan. Ajatuksissa pyörii jo lukuisia ideoita, jotka odottavat toteutusta. Tässä kuva uusimmasta innovaatiostani, korvakorut Pihlaja-tuoteperheeseen....

Korvakoru kuuluu Pihlaja-tuoteperheeseen, jossa on myös kaulakoru ja rannekoru. Pihlajaa löytyy mm. punaisena, oranssina, mustana, valkeana, vihreänä ja keltaisena.

 

 Ja eipä muuta kuin taas uusia ideoita hauduttelemaan...

 

Minustako yrittäjä?

Viime vuoden marraskuussa, esikoiseni syntymäpäivänä, suuntasin kohti Savonlinnan Yrityspalveluita. En arvannut kyseisen toimiston ulko-ovea avatessani, että kehityspäällikkö Juhani Rouvisen tapaaminen tulisi olemaan minulle lähes yhtä maailmaa mullistava tapahtuma kuin esikoiseni syntymä oli ollut 22 vuotta sitten.

Asiani oli selkeä: etsin yritystä, jonka ostaisin tai perustaisin yrityksen. Löytyisikö siis sellaista? Yritysideani, jonka tiimoilta olin liikkeellä sai hieman "karkean" vastaanoton, sillä olin ajatellut ryhtyä kausiyrittäjäksi... Niinpä Rouvinen kehoitti minua pitämään itsestäni "mainospuheen" siitä mitä osaan... Rouvinen kysyi heti puheeni jälkeen, tunnenko yritystä Raitavaara? Tunsinhan minä: tunnettu käsityönä koruja tekevä savonlinnalainen yritys. Ja kuinka ollakaan: omistaja päättänyt myydä yrityksen liiketoiminnan ja etsii ostajaa. Siitä hetkestä alkoi monipolvinen neuvottelu niin kaupasta, rahoituksesta, kaikesta yritykseen liittyvästä byrokratiasta jne.

Esikoiseni syntymäpäivänä, 22 vuotta äitiyteni syntymästä, syntyi ensin ajatus: nyt on todellakin yrittäjyyden aika. Sen jälkeen alkoi toiminta ja mitä siitä tuli? Tmi Raitavaara.

Pohjoisen tuulista

 

 

Äkäslompolossa on jo ihan alkutalven tunnelmaa. Lumihärmä on maassa ja pikkupakkanen tuntuu jo pikkuisen poskipäissä. Pieni vaelluksemme tunturin kupeessa käynnistyi Luontokeskus Kellokkaan kupeessa olevalta kodalta, pienten eväiden merkeissä. Ja sitten matkaan!

 

 

Seitakierros, jolle suuntasimme, lähtee Luontokeskus Kellokkaan pihasta ja reitillä on pituutta reipas 9 kilometriä. Matkan pituus oli ihan riittävä, mikäli siis aikoo myös huomenna kyetä kulkemaan tuntureilla. Niin sitä on meikäläinen sohvaperuna!Tunturipuron solinaa oli pakko pysähtyä  kuuntelemaan ahkeraan Seitakierroksella.

Luonnon jäiset taideteokset ilahduttivat puron vieressä kulkijaa ja kuukkelien pyrähdykset ja ääntely kaikui metsässä.

Ja mielenkiintoiset tarinat siivittivät kulkuamme....

 

 

Kuukkelit ovat ihanan kesyjä. Vuorotellen linnut pyrähtivät hakemaan syömistä käsistämme.

 

 

 

 

 

 

 

Päivä alkoi hämärtyä pikkuhiljaa ja matkamme alkoi olla jo loppusuoralla.

 

 

Lumitykkien humina ja ilmassa ollut tykkilumen pöly saatteli meidät autolle kierroksen päätteeksi. Kyllä Suomen luonto on kaunis.

 

 

Afrikan taivaan alta, blogi 8

Afrikan taivaan alta-blogit ovat loppusuoralla. Niin myös matkamme Swazimaassa. Kirjoitan tätä blogia lennolla Frankfurtista Helsinkiin ja kotimatkaa on jäljellä n. 9 tuntia. Kunhan saavutamme Helsinki-Vantaan lentokentän, julkaisen blogin ja iltapäivällä matka jatkuu junalla kotiin Punkaharjulle.

Mitähän haluaisin sanoa yhteenvetona? Ainakin sen, että pienikin panostus saa isoja asioita tapahtumaan, kun maaperä on oikea. Kehitysyhteistyöprojektimme Swazimaan yliopiston kanssa tekee hyvää työtä kylissä. Paikalliset naiset ja nuoret saavat asiastaan innostuneiden kouluttajien, kotitalousneuvojien, ohjausta ja tukea. Ravitsemukseen, kädentaitoihin ja naisten oikeuksiin liittyvät koulutukset ovat jo osin lisänneet ja tulevat vielä parantamaan naisten asemaa Swazimaassa.

Mielestäni oli upeaa, että eräässä Swazimaan lehdessä oli siteerattu valmistujaisjuhlissa yliopiston varakanslerin pitämää puhetta mainiten myös Marttaliiton ja yliopiston yhteisprojekti. Teemme Swazimaassa nyt sitä, mitä teimme järjestömme perustamisen alussa kotimaassamme: tuemme kotien ja perheiden hyvinvointia maaseudun kylissä kiertävien kotitalousneuvojien avulla.

Kaikkineen matka oli hyvin avartava ja antoi paljon eväitä reppuuni jakaa tietoisuutta Marttojen kansainvälisyysasioita eteenpäin myös osaltani. Ehkä kuitenkin se tärkein roolini oli matkan aikana olla puheenjohtajana paikalla ja oman tehtäväni suomalla arvovallalla viedä asioita Swazimaassa eteenpäin, Terhin tukena. Tällainen järjestömme tekemä kehitysyhteistyö on meidän perustehtäväämme niiden naisten hyväksi, joilla olosuhteet perheiden hyvinvointiin on heikommat kuin meillä. Tämä matka vahvisti käsitystäni asiasta. 

Yli 36 tunnin matkustaminen on nyt ihan loppusuoralla, sillä julkaisen tämän blogini Helsinki-Vantaan lentokentällä. Näistä olosuhteista lähdettiin....

... ja tähän tultiin. Koti-Suomessa jälleen! Blogien kirjoittaminen jatkuu, tosin paljon kotoisempien asioiden ympäriltä......

Afrikan taivaan alta, blogi 7

Jopas oli päivä tänään! 

Alkuperäinen suunnitelmamme oli ohjelman mukaan mennä tutustumaan historialliseen kylään ja siellä esitettävään tanssinäytökseen, mutta toisin kävi. Meille tarjottiin viikon puolivälissä mahdollisuutta osallistua Swazimaan yliopiston valmistujaisjuhliin.

Ja mehän tartuimme tilaisuuteen Terhin kanssa. Naureskellen päätimme tavoitteeksi saada nähdä vilaus itse Swazimaan kuninkaasta, joka on yliopiston kansleri, siis eräänlainen rehtori. Tosin meille kerrottiin, että hallinnolliset työt hoitaa varakansleri käytännössä kokonaan.

Aamulla meitä tultiin tuttuun tapaan hakemaan yliopiston kuljettajan Mbon toimesta ja matka kohti yliopiston pääkampusta alkoi. Poimimme matkalta projektipäällikkö Thokolazi  Sibiyan ja hänen sisaren tyttären tyttären sekä projektisihteeri Miriam Dlaminin. 

Kun aloimme lähestyä yliopiston pääkampusta, tien varret vilisivät poliisiautoja ja sotilaita. Päästyämme kampukselle tein havainnon pomminpurkuryhmästä. Joten turvatoimet olivat mittavat. Mentyämme metallinpaljastimien läpi juhla-alueelle, meitä oltiin ohjaamassa kutsuvierastelttaan, johon oli sijoitettuna maan parlamentin jäseniä ja ministereitä. Valitsimme kuitenkin toisin: pääsimme valmistujaiskentän toiselle laidalle, lähes suoraan kuninkaallista aitiota vastapäätä, joskin ei nyt sentään eturiviin.

Juhlallisuudet kestivät koko päivän ja valmistuneita oli yli 1500. Kuorolaulua, puheita, perinnetanssiesitys sekä poliisien puhallinorkesterin soitannnat kuuluivat juhlallisuuksiin. Sukulaisten riemunkiljahduksien kannustamana upeat nuoret miehet ja kauniit neitoset marssivat dekaanin kutsumana kuninkaan eteen, joka jaksoi hymyillä jokaiselle vastavalmistuneelle. 

Upea juhla! Ja mikä parasta, varakansleri mainitsi kuninkaalle ja juhlayleisölle osoitetussa puheessaan Marttojen ja Yliopiston yhteisen projektin. Hän korosti samalla, että yliopistolla on kolme tärkeää tehtävää: tutkimus, opetus ja yhteiskunnan palveleminen. Yliopistosta ei saa tulla mikään norsunluutorni, joka on erillään muusta yhteiskunnasta ja kansalaisista, kansleri vielä jatkoi. Voitte uskoa, että olin älyttömän ylpeä järjestömme saamasta huomiosta. Juhlassa, joka on Swazimaan ainoan valtiollisen yliopiston vuosijuhla. Hyvä Martat ja tekemämme kansainvälinen kehitysyhteistyö! Mikäli haluat tukea Marttojen kehitysaputyötä, lisätietoa löytyy: http://www.martat.fi/info/tue-tyotamme/ 

Juhlan päätyttyä ja kuninkaan poistuttua paikalta seurueineen lounaalle, kellon ollessa jo lähellä kuuttatoista, me siirryimme hopeisen kutsun omaavina lounaalle kappeliin. Siellä meitä kävi tervehtimässä useita henkilöitä, joskin se arvokkain kädenpuristus taisi tulla kuninkaallisesta herralta, joka taisi olla kuninkaan serkku.