Tänään suuntasimme kohti pohjoista,Hhohhon aluetta. Kohteemme oli Maphalalenin kylä vuoristossa. Kylässä tapasimme Phombili Bemake-nimisen ryhmän jäseniä. Rouville kurssia oli pitämässä HEEO (Home economics extention Officer) eli kotitalousneuvoja, joka tapaa rouvat kerran kuussa Inkhundlassa, eräänlaisessa kylätalossa, jonka valtio on rakennuttanut kylään.
Heti tapaamisemme alussa kouluttaja kysyi, joko meille on annettu swazimaalaiset nimet. No eipä meille nimiä ollut vielä annettu, joten nyt ne saimme. Ryhmän rouvat nimesivät meidät seuraavasti: Terhi sai nimekseen Siphiwe ja minun nimeksi annettiin Nomcebo. Ja mitähän ne sitten tarkoittavat.... Siphiwe tarkoittaa lahja, jumalan antama. Ja Nomcebo tarkoittaa hyvinvointi, rikkaus. Siis näilläkin nimillä meidät siis tunnetaan... Kun kysyin mitähän mieheni sanoo kun palaan kotiin perinteisessä mekossa ja kerron nimekseen Nomcedo, niin rouvat ratkaisivat asian antamalla miehellenikin swazimaalaisen nimen, Djabulani. Djabulani tarkoittaa onnellinen, onnekas (kun hänellä on niin Nomcedo rouva).
Eilen kerroin kouluttajasta, joka oli käynyt Suomessa. Tänään, niin, täytyy taas todeta että maailma on pieni. Kylätalon pihalla kokoontui lähialueen kyläterveydenhoitajia ja mitäs tapahtuikaan. Kylätalon ovesta asteli nuori nainen, joka kysyi " hei, oletteko suomalaisia?" Kyseinen nainen oli viittävaille valmis terveydenhoitaja Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelija Outi Koponen Helsingistä. Outi oli aloittanut juuri viimeisen harjoittelujaksonsa ja kiertää eripuolilla Afrikkaa harjoittelunsa merkeissä.
Ja mikä matkakokemus kaikkiaan.... Täytyy myöntää, että yliopiston autonkuljettaja Mbo teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ajotaidoillaan vaativissa vuoristomaisemissa. Menimme vuorenrinteitä ylös ja alas ja kiemurtelimme pitkin maisemia. Maisemia, jotka olivat aivan uskomattoman upeat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!